Juniorin osa

Olen tällä hetkellä nuorin työntekijä yrityksessä, jossa työskentelen. Tai no, suurimman osan ajasta. Kesän aikana on ollut muutama sukulaissuhteiden kautta kesätöihin päässyt nuorempi kokelaskin, mutta se on toinen tarina.

Se, että on firman juniori, aiheuttaa monenlaista haittaa. Ensinnäkin on todella vaikea saada ääntään kuulluksi, tai ainakaan saada ketään suhtautumaan sanomisiisi vakavasti. Suurimman osan ajasta näyttää siltä, että kokeneemmat puurtajat pitävät sitä lähinnä söpönä, jos koittaa esittää mielipiteensä asioista. Toisekseen joutuu aina tekemään kaikki hanttihommat. Näin kesälomien aikaan se on tarkoittanut mm. toinen toistaan ikävämpiä siivous- ja järjestelytehtäviä, jotka eivät oikeastaan edes kuuluisi toimenkuvaani. Olen monesti itsekseni kironnut kohtaloani. Korkeakoulututkinto takataskussa ja silti minä siivoan. Sen sijaan, että esim. ne 15 -vuotiaat sukulaisteinit voisivat ehkä hoitaa sen? Kolmanneksi joutuu sietämään kaikenlaisia kommentteja koskien ulkonäköään. Nuoruushan on kaunista, ja jostain syystä asia on lupa ilmaista. Olen joutunut kohtaamaan kaikenlaisia vihjailevia kommentteja ja vitsejä yrityksen miesväen taholta. Tämähän ei ole mitään uutta kellekään, mutta tähän on liittynyt myös vaatetuksen arvostelua. Tuntuu, että minua opetetaan yrityksen tavoille vähän liiankin perusteellisesti. Että pitäisi pukeutuakin jollakin tietyllä tavalla? Eikö asiallisuus riitäkään?

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että tulen olemaan harjoittelijan asemassa ainakin siihen saakka, että täytän kolmekymmentä. Jostain syystä nuori ei ilmeisesti voi olla pätevä mihinkään. Muuhun kuin siivoamiseen. Ymmärtäisin, jos  olisin vielä koulussa tai muuten kokemattomampi. Mutta olen kouluni käynyt aikuinen ihminen. Nuori aikuinen, mutta aikuinen kuitenkin. Silti minua kohdellaan kuin lasta. Haluaisinpa tietää vaikuttaako sukupuoleni tähänkin asiaan...

Hormonihoureissa

Viime viikolla kärsin oudosta ahdistuneisuudesta, väsymyksestä ja ärtymyksestä useamman päivän ajan ilman mitään erityistä syytä. Ihmettelin itsekseni, mikä nyt muka oli pielessä, kun kaikki vaikutti olevan hyvin. On kesä, ei mitenkään erityisen stressaavaa töissä tai muutenkaan kiireistä vapaa-ajalla. Päinvastoin, asiat olivat hoidossa ja aikaa jäi iltaisin vielä suosikkiharrastuksillenikin. Viikonloppuna oli tiedossa mukava ilta ystävien kanssa. Mikä siis saattoi olla pielessä?

No, asia selkeni nopeasti, kun katsoin kalenteriani. Kuukautiset olivat alkamassa ja ärtymykseni selitys on tietenkin PMS. Kuukautiset kaikkine sivuvaikutuksineen ärsyttävät minua naisena olemisessa ehkä kaikkein eniten. Vihaan sitä, että joka kuukausi minulla on kaksi hyvää viikkoa ja kaksi huonoa. Toisin sanoen, puolet elämästäni kuluu kuukautisten kanssa kärvistelyyn. Kun PMS alkaa vaikuttaa, en tunne olevani ollenkaan oma itseni. En hallitse mielialojani tai -halujani, tiuskin syyttä läheisilleni ja kärsin kipujen ja väsymyksen lisäksi myös huonosta työmotivaatiosta. Ja kaikki tämä vain siksi, että ehkä joskus jossain elämäni vaiheessa saatan haluta hankkiutua raskaaksi.... Mitäs sitten jos en halua? Sitten kaikki tämä ihmisiän kestävä kärsimys on ollut aivan turhaa.

Yksi kuukautisten kirouksista on se, että miehet ovat oppineet pistämään jokaisen kiukunpuuskan ja puhuttelun hormonien piikkiin. Harkiten esittämämme kritiikki ja toivomukset menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska meillä on kuukautiset. No, kaikille miehille tiedoksi: Ei meillä aina ole kuukautiset. Jos haluatte olla hyvä puoliso tyttöystävällenne/vaimollenne, opetelkaa hänen hormonikiertonsa ja ymmärtäkää sitä, ottakaa se huomioon. Älkää vitsailko asiasta, älkää tehkö siitä numeroa. Antakaa meille tilaa ja huolenpitoa, kun sitä tarvitsemme. Mutta missään tapauksessa älkää vähätelkö meitä sen vuoksi. Jos nainen aloittaa vakavan keskustelun kuukautisten aikana, on asia aivan yhtä tärkeä kuin se olisi kuukautisten jälkeenkin. Asiaan vain ehkä kannattaa palata vielä myöhemmin, jotta varmistutaan siitä, että nainen todella tarkoitti kaikkea mitä sanoi ja juuri niin kuin sanoi. =)

Järki ja tunteet

Katsoin eilen Lipstick Junglen toista tuotantokautta, ja se nosti esiin asian, josta haluan nyt kirjoittaa. Sarjaa sen enempää kommentoimatta, tilanne oli seuraava: Wendy teki vakuutuspetoksen toteuttaakseen kuolevan ystävänsä viimeisen toiveen. Hän jäi kiinni teostaan, ja sai sen seurauksena potkut. Wendyn ystävä Nico saarnasi Wendylle tunteellisten päätösten tekemisestä, ja sanoi ettei mies koskaan sortuisi samaan. Nicon mielestä Wendy oli suorastaan pettänyt koko naissukupolven hankkimalla potkut pehmoilullaan....

Onko se muka tosiaan niin etteivät miehet tee päätöksiä tunnepohjalta? Sehän tekisi miehistä aikamoisia hirviöitä? Minä kyllä kutsuisin kaverin ylentämistä toisen yhtä pätevän kandidaatin sijaan samalla lailla tunnepohjaiseksi päätökseksi. Entäs oman lapsen palkkaaminen kesätöihin? Minä väitän, että kyllä miehetkin "sortuvat" joskus seuraamaan sydäntään järkensä sijaan.

Me olemme kaikki vain ihmisiä. Kyllä miehetkin tekevät virhearviointeja, jos tunteilu nyt sellaiseksi lasketaan... Minusta Nico itse sorsii sukupuoltaan ajattelemalla, että miehet toimivat jotenkin oikeammin kuin naiset. Ei työelämän sääntöjä pitäisi liittää sukupuoleen. Ei se ole yhtään enempää miesten kuin naistenkaan oikeus määrätä sääntöjä yksin. Yhdessä tehdään töitä, niin pitää sääntöjenkin olla yhteiset.

Tv-sarjan esimerkki on tietenkin mitä luultavimmin kärjistetty. Vähintäänkin amerikkalaista kulttuuria kuvaava enemmän kuin suomalaista. Itse en ole toistaiseksi huomannut, että suomalaisessa työelämässä mitenkään erityisesti kavahdettaisiin tunteellisuutta. Ehkä kokemukseni on vielä liian vähäistä... Tai ehkä kansakuntamme ei vain ole niin tunteellinen?

Tästä se lähtee

Tarkastelet nyt blogin raakaversiota. Ulkoasu ei ole vielä lopullisessa muodossaan ja paljon muutakin muokkaamista on vielä luvassa. Aloittelen nyt kuitenkin kirjoittamista ettei blogi näyttäisi niin autiolta.

Aloitetaanpa perusasioista:

"Nainen on toinen ihmisen sukupuolista, naaraspuolinen ihminen. Naiseksi kutsutaan yleensä vain aikuista naispuolista henkilöä, kasvuikäisestä naisesta käytetään nimitystä tyttö. Muiden nisäkäsnaaraiden tapaan naisen biologisia tunnusmerkkejä ovat muun muassa XX-sukupuolikromosomipari, synnytyselimet (emätin, kohtu, munasarjat) ja maitorauhaset imettämistä varten. Naiset ovat keskimäärin miehiä pienikokoisempia ja heidän äänialansa on keskimäärin korkeampi." Lähde: Wikipedia

"Mies on urospuolinen ihminen ja toinen ihmisen sukupuolista. Mieheksi kutsutaan yleensä aikuista miespuolista henkilöä, kasvuikäisestä miehestä käytetään nimitystä poika. Ihmisen suvullisessa lisääntymisessä miehen sukusolut eli siittiöt hedelmöittävät naisen munasolun. Mies eroaa naisesta keskimäärin myös henkisiltä ominaisuuksiltaan. Miehet ovat keskimäärin naisia aggressiivisempia ja vähemmän neuroottisia. Lisäksi miehillä taipumus tehdä uhkarohkeita toimintoja ja suurempia riskien ottoja kuin naisilla." Lähde: Wikipedia

Hmm... Tämä on minusta mielenkiintoista. Naisten biologisia eroavaisuuksia miehiin kuvataan Wikipediassa tarkemmin kuin miesten naisiin. Kumpi oli ensin, mies vai nainen? Kuvamateriaali saa minut huvittumaan. Nainen esitellään alastomana vartalona, mies legendaarisena Daavid-patsaana.

Näistä huomioista syntyvät seuraavat ajatukset:

Eikö olisikin yksinkertaisempaa, jos sukupuolten välisten erojen pohdinnat rajoittuisivat noihin ulkoisiin ominaisuuksiin? Eikö olekin ärsyttävämpää lukea, kunka miehet ovat naisia aggressiivisempia ja vähemmän neuroottisia? Minua ainakin ärsyttää suunnattomasti tämä ominaisuuksien jako maskuliinisiin ja feminiinisiin piirteisiin. Tottahan sukupuolet eroavat toisistaan myös luonteenlaadultaan, mutta miksi niiden erojen pitää olla niin sukupuolisidonnaisia.... Miksei Maija Meikäläinen voi vain olla Maija Meikäläinen sen sijaan, että häntä kuvataan naiseutensa vuoksi hoivaavaksi ja tunteelliseksi samalla kun Matti Meikäläinen on aggressiivinen suojelija? Oheinen kirjoitus käsittelee naisellisia ominaisuuksia monelta eri kantilta:

http://prout.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=115&Itemid=186

Teksti herättää minussa kovin ristiriitaisia ajatuksia... Osittain se on minusta oikeassa, mutta oikeastaan vasta loppupuolella, kun aletaan puhua ihmisistä naisten ja miesten sijaan... Mutta ihan mielenkiintoista luettavaa joka tapauksessa.

Sitten siitä  Wikipedian kuvamateriaalista. Nainen on alaston vartalo. Kasvoton sellainen. Mies on jumalallinen ja veistoksellinen olento. No, on sanomattakin selvää, mikä tässä asetelmassa mättää. Olen muissakin yhteyksissä pohtinut, miksei miesten sukuelimiä vieläkään kuvata televisiossa tai elokuvissa, vaikka naisista näytetään tänä päivänä käytännössä kaikki ja kaikkialla. Katsokaapa vaikka L.A. Gigolo, niin huomaatte. Elokuva yrittää esittää miehen naisen roolissa, mutta näemmekö silti muuta kuin Ashtonin rintalihakset? Emme. Sen sijaan Anne Heche vilauttaa sulojaan... Onko tämä tasa-arvoa?