Lukijalle

Tämä blogi kertoo naisena olemisesta ja ehkä vähän naiseksi/naisena kasvamisestakin. Tarkastelen paljon naisen asemaa työelämässä ja yhteiskunnassa sekä pohdin naisiin kohdistuvia odotuksia ja asenteita. Saatan toisinaan kirjoittaa feministiseen sävyyn, mutta tarkoitukseni ei suinkaan ole leimautua miesten vihaajaksi. Päinvastoin, saatan joskus kirjoittaa puolustuspuheita miehille ja nostaa esiin niitä asioita, joissa naiset itse huonontavat asemaansa. Ehkä joskus puhun jostain ihan muustakin...Olen parikymppinen kaupunkilainen nainen Etelä-Suomesta. Olen vasta aloittanut kokoaikaisen työnteon ja työelämään tutustumisen, mikä varmasti näkyy kirjoituksissanikin. Elän vakituisessa parisuhteessa ja olen tällä hetkellä toimistotyössä. Lapsia tai lemmikkejä minulla ei ole.Tämä on ensimmäinen blogini, mikä aiheuttaa pienoista jännitystä=) Katsotaan mitä tästä syntyy... Päätin kirjoittaa blogini nimimerkillä suojatakseni toisaalta omaa ja toisaalta läheisteni ja työnantajieni yksityisyyttä. Kirjoituksissani oleellisempia ovat niiden käsittelemät ilmiöt, eivätkä niinkään yksittäiset henkilöt tai organisaatiot. Tervetuloa Punahuulten pariin!

lauantai 7. joulukuuta 2013

Ristiriitaisia odotuksia

Olen vastikään aloittanut uudessa työpaikassa, jossa työskentelen suoraan yrityksen johdon alaisuudessa. Käytännössä olen yhden miehen assistentti. Kyseessä on suht menestynyt liikemies, joka mielellään nostaa menestyksensä esiin jokaisessa käymässään keskustelussa. Pääosin pidän työnantajaani miellyttävänä ihmisenä, mutta yhteistyön aloittaminen on tuottanut hankaluuksia.

Työssäni olen tekemisissä asioiden kanssa, jotka eivät kuuluu erityisvahvuuksiini. Joudun siis täydentämään osaamistani paljon. Rutiinityön osalta työnantajani odottaa minulta ammattipätevyyttä ja osaamista. Työ pitää sisällään myös erilaisiin edustustilaisuuksiin osallistumista ja työnantajani onkin jo kiitettävästi ottanut minua mukaansa seurustelukokoontumisiin. Näissä tilaisuuksissa näyttävät odotukset kuitenkin olevan hyvin erilaisia kuin toimiston seinien sisäpuolella. Minut kyllä esitellään ihmisille hienosti työparina assistentti -nimikkeen sijaan, mutta tasa-arvoista puhuttelua minulle ei suoda. Jos joku osoittaa minua kohtaan liikaa kiinnostusta, keskustelu ohjataan varsin nopeasti muihin asioihin. Toimistossa olen siis mukamas arvostettu kollega, cocktail-tilaisuudessa nuori seuraneiti, koriste menestyksen kakussa.

Alan tosiaan olla sitä mieltä, etteivät nämä assistentin tehtävät ole korkeakoulutetun naisen hommaa.