Tässähän onkin vierähtänyt tovi viimeisestä kirjoittelutuokiosta. Vuodenvaihteen pyhät ovat pitäneet kiireisenä, työelämä ei niinkään. Nyt kun herkuttelut ja lekottelut ovat taas takana päin ja on aika toden teolla tarttua töihin niin työpaikalla kuin kuntosalillakin, katsoin aiheelliseksi palata myös blogini pariin.
Kuten todettu, töissä minulla ei vielä ole ollut erityisemmin kiireitä, joten ajankohtaisien kokemusteni sijaan ajattelin koota pidemmän ajan kokemuksiani työelämästä Työaika - sanaston muotoon. Ehkä tästä tulee toistuva ilmiö? Mutta, aloitetaanpa nyt näistä työaikaa käsittelevistä termeistä, jokseenkin kronologisessa järjestyksessä käyttäen työsuhteen elinkaarta viitekehyksenä.
1. Työsuhteen alkaminen
Virallisestihan työsuhde alkaa työsopimuksessa määriteltynä ajankohtana, mutta useimmiten se on käytännössä alkanut jo ennen kuin olet ehtinyt saada nimeäsi paperiin. Työnantajat tykkäävät järjestää epävirallisia testiaikoija, esimerkiksi perehdytyksen nimissä. Tämä on tottakai mahdollista, kun eihän se työsopimuspaperi nyt heti ole valmiina.... tietenkään.
2. Koeaika
Aika jona uusi työnantajasi ja kollegasi tuijottavat herkeämättä, missä tahdissa työnnät lounasta suuhusi ja mihin lasket käyttämäsi astiat tämän toimenpiteen päätyttyä. Auta armias jos onnistut rikkomaan työyhteisön sanatonta normistoa tänä odservoinnin aikana.
3. Työaika
Virallisesti työaika kattaa työehtosopimuksen määrittelemän sallitun maksimityöajan. Yleisimmin se on kokoaikatöissä sen 7,5 h päivässä ja 37,5 h viikossa, vaikka jokainen meistä tottakai kokee olevansa töissä vähintään 8 h päivässä ja 40 h viikossa. Jostain kumman syystä palkkaa maksetaan kuitenkin noin 2,5 tunnilta vähemmän? (ks. ruokatauko) Työpäivä tuppaa lisäksi alkamaan noin 15 minuuttia ennen virallista työaikaa, ja päättyy toiset 15 minuuttia virallisen työajan jälkeen. Pikaisella laskutoimituksella olemme työpaikalla kuukausittain 11 h 15 min ylimääräistä. Ylimääräistä, koska tämähän on palkatonta työaikaa. Kun otetaan huomioon vielä se viikottainen 2,5 tunnin vähennys, kertyy ylimääräistä jo reilu 20 tuntia... Mutta ei se mitään, koska mehän olemme tähän tottuneet ja se on yleinen käytäntö. Ne ovelat työnantajat.
4. Joustava työaika (myös osa-aikatyö)
Osittain sama asia kuin normaali työaika, mutta tässä työajan muodossa ei ole määritelty tarkkaa viikottaista tai edes päivittäistä työaikaa. Työnantaja ilmoittaa tulevista työvuoroista muistaessaan, ehkä vasta puoli tuntia ennen vuoron alkua. Kotiin pääsee sitten, kun työnantajan tekee mieli lähteä kotiin, tai sitten kun päivän työt on tehty, mutta eihän se varmaan ole niin justiinsa. Kunhan on töitä, eikö niin? Ai vapaa-aikaa? Mitä se on?
5. Ruokatauko
Kyseessä on jokaiselle työntekijälle työehtosopimuksien suoma tunnin hetki omaa aikaa ravinnon äärellä. Niin, lähtökohtaisesti ruokatauko on yleensä 60 minuuttia pitkä. Sopimuksissa vain on sellainen porsaanreikä, että tauko voidaan paikallisesti sopimalla lyhentää puoleen. Moniko meistä kuitenkaan on käynyt asiasta keskustelua työnantajan kanssa? Minun kokemukseni mukaan työnantaja on vain laittanut sopimukseen sen 30 minuuttia tauon pituutta ja asia on ollut sillä selvä. Tämäkin kun on yleinen käytäntö tes:n teksteistä riippumatta. Kun vielä otetaan huomioon se, miten usein ruokatauko keskeytyy puhelimen soidessa tai jonkun panikoivan kollegan tai jopa juttutuulella olevan esimiehen vuoksi, on minusta suuresti kyseenalaista, että lyhennetty ruokataukomme vielä vähennetään palkastakin...
6. Kahvitauko
Näitä 10 - 15 minuutin mittaisia kofeiinin ja nikotiinin nautiskeluhetkiä työntekijöille yleensä suodaan virallisesti kaksi, käytännössä taukoja pidetään yleensä vain yksi. Joka tapauksessa, kyseisten aineiden käyttäjät saavat päivän edetessä kenenkään huomaamatta taukoaikaa kertymään ainakin tuplasti enemmän kuin ne, jotka eivät näitä paheita harrasta. Mutta koska näin on, on yhteisön painostus aineiden käyttöön valtava. Pienessä toimistossa jokaisen kuuluu juoda kahvia, kun se on niin tyhmää keittää vain yksi tai kaksi kuppia kahvia. Jos pitäytyy periaatteissaan ja käyttää kahvitaukonsa terveellisen välipalan nauttimiseen, viettää selvästi toista ruokataukoa, vaikkei aikaa kuluisikaan yhtään sen enempää kuin sallittu 10 minuuttia. Hyi hyi!
7. Määräaikainen työsuhde
Virallisesti kyseessä on määrämittainen työsuhde, jolle täytyy aina löytyä peruste työsopimuksesta. Käytännössä määräaikaisia työsuhteita nykyään ketjutetaan joka puolella, jotta työnantaja saa pääsee halutessaan helposti eroon työntekijästä. On se kumma, miten epävarmoja tilanteet nykyisin ovat... Koskaan ei mene niin hyvin, että olisi uskallusta palkata joku vakituiseksi. Sehän voisi tarkoittaa, että työntekijälle muodostuisi urakehitystä ja hän alkaisi vaatia palkankorotuksia...
8. Toistaiseksi voimassaoleva työsuhde
Menneiden vuosien jäänne. Muisto ajasta, jolloin ihmisellä vielä oli selkeä ura ja asema yrityksessä. Nykyään hyvin harvinainen.
9. Työsuhteen päättyminen
No, joko työsuhteesi päättyy määräaikaisuuteensa tai sitten mennään irtisanomis-/irtisanoutumisaikojen puitteissa. Työsuhteen päättäminen tapahtuu harvoin selkeästi. Määräaikainen työsuhde kun voi nykyään olla vain "tilanteet muuttuu" -pohjainen sopimus, jolloin ei voi olla aivan varma siitä, että työt tosiaan loppuvat ilmoitettuna päivänä. Irtisanoutuessa noudatetaan onneksi vielä lakeja ym. ohejistuksia, mutta lähtevältä työntekijältä toivotaan joustoa lähdön kanssa, tai sitten hänet vain halutaan mahdollisimman nopeasti pihalle. Kun tulee irtisanotuksi, on kuvio ehkä kaikista selkein.
10. Vapaa-aika
Virallisesti kaikki se aika, mikä jää työpaikalla olon ulkopuolelle. Mutta olemmeko vapaa-ajalla, jos ajatuksemme ovat vielä töissä? Tai jos työkaverit/työnantaja soittelevat työajan ulkopuolellakin? Tai lähettävät sähköpostia? Entäs sitten työpaikan vapaaehtoiset virkistystilaisuudet? Niin, kuten jo aiemmin todettiin: Vapaa-aika - mitä se on?
