Lukijalle

Tämä blogi kertoo naisena olemisesta ja ehkä vähän naiseksi/naisena kasvamisestakin. Tarkastelen paljon naisen asemaa työelämässä ja yhteiskunnassa sekä pohdin naisiin kohdistuvia odotuksia ja asenteita. Saatan toisinaan kirjoittaa feministiseen sävyyn, mutta tarkoitukseni ei suinkaan ole leimautua miesten vihaajaksi. Päinvastoin, saatan joskus kirjoittaa puolustuspuheita miehille ja nostaa esiin niitä asioita, joissa naiset itse huonontavat asemaansa. Ehkä joskus puhun jostain ihan muustakin...Olen parikymppinen kaupunkilainen nainen Etelä-Suomesta. Olen vasta aloittanut kokoaikaisen työnteon ja työelämään tutustumisen, mikä varmasti näkyy kirjoituksissanikin. Elän vakituisessa parisuhteessa ja olen tällä hetkellä toimistotyössä. Lapsia tai lemmikkejä minulla ei ole.Tämä on ensimmäinen blogini, mikä aiheuttaa pienoista jännitystä=) Katsotaan mitä tästä syntyy... Päätin kirjoittaa blogini nimimerkillä suojatakseni toisaalta omaa ja toisaalta läheisteni ja työnantajieni yksityisyyttä. Kirjoituksissani oleellisempia ovat niiden käsittelemät ilmiöt, eivätkä niinkään yksittäiset henkilöt tai organisaatiot. Tervetuloa Punahuulten pariin!

maanantai 26. toukokuuta 2014

Me markkinoinnin uhrit

Pitkän aikaa on kulunut ja siinä ajassa olen ehtinyt havainnoimaan markkinoinnin hurjaa kasvua kaikissa medioissa. Jos mainontaa ennenkin oli paljon, nyt sitä on aivan järkyttävän paljon. Tv-elokuvien katselusta on tullut uuvuttava kokemus. Mainoskatkojen pituus on tuplattu, ja mainoksia näytetään noin kolme kertaa tunnissa. Parin tunnin elokuvaa katsoessa tämä tarkoittaa sitä, että katselutuokio venyy kolmetuntiseksi ja siksi sunnuntai-illan elokuvat jäävät usein katsomatta. Maanantaina kun on muutenkin vaikea nousta ylös ja ehtiä ajoissa töihin. Ja kun tämä tunnin mainospläjäys katkoilla ei enää edes riitä, vaan sen lisäksi on pitänyt laittaa vilkkuvia mainoskuvia elokuvan päällekin. Ärsyttävintä näissä mainoskuvissa on niiden koko. Mainokset eivät ole vain pieniä logoja televisioruudun yläkulmassa, ne tuntuvat peittävän puolet tv-ruudusta. Ja sitten harmitellaan, kun ihmiset lataavat elokuvansa laittomasti netistä.

Moni on varmaan huomannut myös sähköpostin mainostulvan kasvaneen. Sähköpostiosoitetta kysytään nykään käytännössä jokaisessa arvonta- ja jäenyyslomakkeessa ja sitten email on tukossa kaiken maailman kuukausikirjeistä ja erikoistarjouksista. Tämän lisäksi on alettu panostaa yhä enemmän kanta-asiakasjärjestelmiin ja kohdennettuun markkinointiin. Valtaosa meistä on joutunut esimerkiksi S-ryhmän kasvavan ostohistorian seuraamisen uhriksi. Yhä useampi kauppaketju tarjoaa mahdollisuutta tilata itseä kiinnostavat mainokset puhelimeen tai sähköpostiin. On tästä ehkä jotain hyötyäkin, mutta varmasti sitä lopulta vain ostaa enemmän kuin olisi ilman tarjousviestiä ostanut. Siihenhän tämä markkinointitaktiikka perustuu.

Lisämyyntiä tehdään muullakin tavalla kuin kohdennetulla markkinoinnilla. Oletko huomannut, että höylätessässi jonkun liikkeen kanta-asiakaskorttia kassalla, saat pian mainospostia kyseisestä putiikista? Ostavaa asiakasta kannustetaan ostamaan lisää. Itsekin olen tähän vipuun mennyt jo useamman kerran. Onhan se kivaa kun saa lempivaatekaupastaan alennuskuponkeja, mutta tarvitsinko todella kolme paria housuja juuri nyt? Vielä härskimpää lisämyyntiä harrastetaan pikaruokaketjuissa. Tehdessäsi tilaustasi, sinulle tarjotaan lisätäytteitä ja -mausteita jos jonkinlaisia. Asiakaspalvelijat vain unohtavat mainita, että nämä lisukkeet veloitetaan erikseen. Huoleton ruokailija maksaa huomaamattaan muutaman euron enemmän jokaisesta ateriastaan.

Toivon totisesti, että tämän mainostulva lähivuosina kääntyy laskuun. Koen suunnatonta informaatioähkyä saadessani perinteistä mainospostia postilaatikon täydeltä ainakin kolme kertaa viikossa ja sulkiessani kymmeniä popup-mainoksia verkkosivuilta päivittäin lukiessani uutisia, sähköpostiani tai vaikkapa tarkastellessani kuluvan viikon sääennusteita sosiaalisen median palveluista puhumattakaan. Television katselu ja radion kuuntelu on vuosi vuodelta ikävämpää, kun siitä ilosta joutuu maksamaankin, ja sitten puolet ajasta saa kuunnella iskeviä mainoslauseita ja tekopirteitä rallatuksia. Sama tuska on edessä elokuvateattereissakin. Tulevien ensi-iltojen trailereita nyt vielä katselisikin, mutta kun enemmistö teatterimainonnastakin on nykyään niitä telkkarin rallatuksia, niin elokuvan alkua edeltää varsin puuduttava odotus. Mainonnalta en säästynyt pankissakaan. Ei tyydytty tarjoamaan omia palveluita, vaan mainostettiin vielä muidenkin palveluntarjoajien älypuhelinsovelluksia. Pitää oikein huokaista tätä kirjoittaessakin.